Onnea!

Helsingin yliopiston museologian yliopistonlehtori Marja-Liisa Rönkkö täyttää tänään 60 vuotta. Museoblogi onnittelee päivänsankaria lämpimästi ja kehottaa kynnelle kykeneviä lukemaan syntymäpäivähaastattelun Helsingin Sanomista.

Museolain muutokset hyväksytty eduskunnassa

Eduskunta hyväksyi viime viikolla joitakin muutoksia museolakiin. Selkeä parannus oli museotoiminnan tavoitteisiin tehty muutos. Kun tavoitteena aikaisemmin on ollut ylläpitää ja lisätä kansalaisten tietoutta kulttuuristaan, historiastaan ja ympäristöstään, on muutoksen jälkeen tavoitteena ylläpitää ja vahvistaa väestön ymmärrystä kulttuuristaan, historiastaan ja ympäristöstään.

Tiedon lisäämisestä siirryttiin siis ymmärryksen lisäämiseen. Koko uudistettu ensimmäinen pykälä mahdollistaa sen, että museot voivat nyt viimeistäänkin irrottautua perinteisestä epäuskottavasta "tiedon" jakajan roolistaan ja ne voivat lähestyä yhteiskuntaa uudenlaisista näkökulmista ja samalla jopa ottaa takaisin entistä rooliaan yhteiskunnallisena ja kulttuurisena vaikuttajana. Mitkä mahdollisuudet!

Sen sijaan melkoinen tyrmistys seuraa saman pykälän viimeisillä riveillä, jossa museoita velvoitetaan jatkossa "edistämään kulttuuri- ja luonnonperintöä koskevan tiedon saatavuutta tallentamalla ja säilyttämällä aineellista ja visuaalista kulttuuriperintöä tuleville sukupolville". Pannahinen! Kansainvälisellä museokentällä on jo vuosia kohkattu aineettoman kulttuuriperinnön (intangible heritage) tärkeydestä, mutta mitä saadaan aikaiseksi Suomessa: Aineellista ja visuaalista kulttuuriperintöä, eli esineitä ja kuva-aineistoa. Vanha muoto kuului: esineitä ja muuta aineistoa ihmisestä ja hänen ympäristöstään. Tuohon "muuhun ainestoon" saattoi sentään intangiblekin mukavasti solahtaa, samoin kuin kaikki muu mahdollinen maan ja taivaan välillä lehtileikkeistä radiomainoksiin.

Museolain uudistuksilla tuetaan paitsi kuntien liittämistä toisiinsa, myös eri kuntien museoiden yhdistämistä suuremmiksi yksiköiksi. Jatkossa museon voi nimittäin omistaa myös kuntayhtymä. Museoiden yhdistymistä yli kuntarajojen taas vauhdittanee jatkossa se, että museoissa on oltava vähintään kaksi työntekijää. Muitakin museoiden asemaa ja toimintaedellytyksiä turvaavia parannuksia uudistuksia sisältyy museolain uudistuksiin.

Pahin pettymys museolain uudistuksissa näin museoammattilaisen näkökulmasta oli ehdottomasti se, että mm. Janne Vilkunan ajama vaatimus siitä, että museonjohtajalta vaadittaisiin jatkossa museologian perusopinnot tai vastaava määrä työkokemusta, ei lopulta sisältynytkään uudistukseen. Ensi vuoden alusta lähtien museolla tulee olla päätoiminen museonjohtaja ja riittävä määrä museoalan koulutuksen saanutta henkilöstöä. On tietysti hyvä, että museonjohtajan hommia ei voi hoidella oman toimen ohessa. Museoblogi olisi silti toivonut jotakin lausumaa nimenomaan johtajan museologisesta pätevyydestä. Henkilöstöltä vaadittavasta museoalan koulutuksesta säädetään myöhemmin erikseen asetuksella. Odotamme mielenkiinnolla.

Museolain uudistukset sisältävät siis lukuisia parannuksia museoiden käytännön toimintaan. Museologisesti tarkasteltuna ne eivät muuta radikaalisti museoiden nykyistä toimintaa ja näkemystä itsestään. Uudistusten myötä otetut pienet askeleet toimivat ajan kanssa vahvistaen museologisen ajattelun asemaa museoissa vähitellen. Ainakin, mikäli edes henkilökunnan pätevyyteen saadaan vaatimus museologian opinnoista!

Haluatko museonjohtajaksi?

Hiljattain tuli hakuun Tekniikan museon johtajan paikka. Hakijoilta edellytetään "ylempää korkeakoulututkintoa, vankkaa museon toimialan tuntemusta, hyvää johtamistaitoa sekä kokemusta talouden ja hallinnon hoidosta. Myös kielitaito katsotaan eduksi."

Museoblogi on melko tyrmistynyt siitä, että museonjohtajalta ei vaadita minkäänlaista museoalan osaamista tai koulutusta. Vaadittava ylempi korkeakoulututkinto saa olla miltä tieteenalalta hyvänsä. Vaatimus vankasta museon toimialan tuntemuksesta sulkee käytännössä ovet humanistihakijoilta, joiden tekniikan tuntemus saattaa olla vaatimattomampaa. Sen sijaan museoalan tuntemusta humanisteilla olisi, mutta sitä ei juuri tämän museon johtajalta edellytetä. Mielenkiintoista olisi kuulla, miten valitsijat määrittelevät johtajalta vaaditun hyvän johtamistaidon ja eduksi katsotun kielitaidon.
Näin vaatimattomilla pätevyysvaatimuksilla annetaan ymmärtää, että ainakaan tämän museon toiminta ei ole sen kaltaista, että sen johtaminen edellyttäisi erityistä osaamista. Tuleva johtaja vastaa mm. museon toiminnan suunnittelusta, kehittämisestä sekä museon taloudesta ja hallinnosta sekä näyttely- ym. projektien tuotannonjohdosta ja koordinoinnista. Jokainen hiukankin museotyötä nähnyt ymmärtää, miten monitahoinen ongelmakenttä näistä avautuu. Miten voidaan ajatellakaan, että pelkällä tekniikan tuntemuksella voitaisiin vastata tällaisiin haasteisiin!

Mikä hauskinta, Tekniikan museon johtajan pätevyysvaatimukset ovat täydellisessä sopusoinnussa nykyisen museolain pykälien kanssa. Lain perusteella kun museonjohtajalta ei tosiaan edellytetä kuin ammatillista perehtyneisyyttä museon toimialaan. Tämä asia on muuttumassa, kun museolain muutokset hyväksyttäneen vielä tämän vuoden kuluessa. Sen jälkeen museonjohtajaltakin toivottavasti edellytetään joko museologian perusopintoja tai ainakin riittävää kokemusta museotyöstä.

Museolain tulevien muutosten myötä ollaan siis hylkäämässä vähitellen ajatus siitä, että museonjohtajan tulisi olla oman museonsa toimialan asiantuntija. Tämä käytäntö on hämärtynyt vuosien saatossa jo itsestäänkin, sillä käsityksemme tiedosta ja sen hallinnasta on radikaalisti muuttunut. Nykyisen tietotulvan keskellä ymmärrämme, miten rajallista oma tietämyksemme lopulta on, miten monimutkaisia asiat ovat ja miten vaikeaa on yhden ihmisen läpikotaisin enää tuntea. Miten uskottavaa tässä tilanteessa museonjohtajan enää on esiintyä substanssin asiantuntijana ja alan auktoriteettina? Positivistinen asiantuntijuudesta kiinnipitäminen nakertaa uskottavuutta niin toimialan kuin museoyhteisönkin silmissä ja hidastaa koko museon kehittymistä moderniksi yhteiskunnan osaksi. Voisivatko tulevaisuuden museonjohtajat olla yhä enemmän yrityselämän kaltaisia ammattijohtajia, jotka keskittyisivät toiminnan "suuriin linjoihin", kuten varainhankintaan ja ulkoisiin suhteisiin substanssiosaamisen jäädessä muulle henkilökunnalle?