Haluatko museonjohtajaksi?

Hiljattain tuli hakuun Tekniikan museon johtajan paikka. Hakijoilta edellytetään "ylempää korkeakoulututkintoa, vankkaa museon toimialan tuntemusta, hyvää johtamistaitoa sekä kokemusta talouden ja hallinnon hoidosta. Myös kielitaito katsotaan eduksi."

Museoblogi on melko tyrmistynyt siitä, että museonjohtajalta ei vaadita minkäänlaista museoalan osaamista tai koulutusta. Vaadittava ylempi korkeakoulututkinto saa olla miltä tieteenalalta hyvänsä. Vaatimus vankasta museon toimialan tuntemuksesta sulkee käytännössä ovet humanistihakijoilta, joiden tekniikan tuntemus saattaa olla vaatimattomampaa. Sen sijaan museoalan tuntemusta humanisteilla olisi, mutta sitä ei juuri tämän museon johtajalta edellytetä. Mielenkiintoista olisi kuulla, miten valitsijat määrittelevät johtajalta vaaditun hyvän johtamistaidon ja eduksi katsotun kielitaidon.
Näin vaatimattomilla pätevyysvaatimuksilla annetaan ymmärtää, että ainakaan tämän museon toiminta ei ole sen kaltaista, että sen johtaminen edellyttäisi erityistä osaamista. Tuleva johtaja vastaa mm. museon toiminnan suunnittelusta, kehittämisestä sekä museon taloudesta ja hallinnosta sekä näyttely- ym. projektien tuotannonjohdosta ja koordinoinnista. Jokainen hiukankin museotyötä nähnyt ymmärtää, miten monitahoinen ongelmakenttä näistä avautuu. Miten voidaan ajatellakaan, että pelkällä tekniikan tuntemuksella voitaisiin vastata tällaisiin haasteisiin!

Mikä hauskinta, Tekniikan museon johtajan pätevyysvaatimukset ovat täydellisessä sopusoinnussa nykyisen museolain pykälien kanssa. Lain perusteella kun museonjohtajalta ei tosiaan edellytetä kuin ammatillista perehtyneisyyttä museon toimialaan. Tämä asia on muuttumassa, kun museolain muutokset hyväksyttäneen vielä tämän vuoden kuluessa. Sen jälkeen museonjohtajaltakin toivottavasti edellytetään joko museologian perusopintoja tai ainakin riittävää kokemusta museotyöstä.

Museolain tulevien muutosten myötä ollaan siis hylkäämässä vähitellen ajatus siitä, että museonjohtajan tulisi olla oman museonsa toimialan asiantuntija. Tämä käytäntö on hämärtynyt vuosien saatossa jo itsestäänkin, sillä käsityksemme tiedosta ja sen hallinnasta on radikaalisti muuttunut. Nykyisen tietotulvan keskellä ymmärrämme, miten rajallista oma tietämyksemme lopulta on, miten monimutkaisia asiat ovat ja miten vaikeaa on yhden ihmisen läpikotaisin enää tuntea. Miten uskottavaa tässä tilanteessa museonjohtajan enää on esiintyä substanssin asiantuntijana ja alan auktoriteettina? Positivistinen asiantuntijuudesta kiinnipitäminen nakertaa uskottavuutta niin toimialan kuin museoyhteisönkin silmissä ja hidastaa koko museon kehittymistä moderniksi yhteiskunnan osaksi. Voisivatko tulevaisuuden museonjohtajat olla yhä enemmän yrityselämän kaltaisia ammattijohtajia, jotka keskittyisivät toiminnan "suuriin linjoihin", kuten varainhankintaan ja ulkoisiin suhteisiin substanssiosaamisen jäädessä muulle henkilökunnalle?