Konservoinnista tiedettä

Metropolia Ammattikorkeakoulun konservoinnin koulutusohjelman lehtori Ulla Knuutinen väitteli tohtoriksi museologiasta perjantaina. Väitöskirjan nimi on Kulttuurihistoriallisten materiaalien menneisyys ja tulevaisuus - Konservoinnin materiaalitutkimuksen heritologiset funktiot. Valitettavasti materiaalintutkimuksen heritologisen funktion käsittely oli teoreettisesti niin ohutta ja yksipuolista, ettei työ oikein tarjoa pohjaa laajemmalle keskustelulle tai vie museologiaa (tai heritologiaa) tieteenä tai tutkimusalueena millään tavalla eteenpäin. Työn varsinainen substanssi oli lähinnä kai kemian tai fysiikan alaan kuuluvaa, ja väitös olisi voinut hyvin löytää paikkansa esimerkiksi kemian alalla. Käytännölliset syyt vaikuttivat siihen, että väitös kuitenkin tehtiin museologiaan. Väittelijä kertoi, että museologia valikoitui tieteenalaksi siksi, että hän saattoi väitöskirjan tekemisen ohessa toimia myös työssään lehtorina, kun taas kemian alan väittely olisi tarkoittanut useiden vuosien tutkimustyötä assistenttina yliopistolla. Hyvä, ettei kenenkään tarvinnut työskennellä pienellä palkalla, kun asia voitiin järjestää helposti tieteenalan rajoja venyttämällä. (Miksi en ole tajunnut itse tehdä noin?)

Museoalalla pidetään usein museologiana kaikkea sitä, mikä edes väljästi liittyy jollakin tavalla museoihin. Laajasti ajatellen asia voi ollakin näin. Mutta väitöskirjatasolla toivoisi asioiden olevan toisin. Konservoinnin materiaalitutkimuksen piiriin liittyvästä työstä ei varmaankaan tee museologista tai edes heritologista se, että sen kohteena ovat kulttuurihistorialliset objektit, joita saattaa olla myös museoissa.

Konservoinnin materiaalitutkimuksen pukemiseen museologian (tai heritologian) vaatteisiin voidaan kuitenkin joutua, kun konservoinnin alalta ei voi suoraan väitellä tohtoriksi. Koko ajan maailmassa muuttuu se, mistä kaikesta tietoa tarvitaan ja mitä kohtaan ymmärrystä halutaan lisätä. On vain luonnollista, että uusia ehdotuksia tieteenaloiksi tai tutkimusalueiksi nousee aina silloin tällöin. Oman museologian tohtorinväitöksensä yhteydessä István Kecskeméti esitti, että muodostettaisiin erityinen konservointitieteen tieteenala, josta tulisi yliopistollinen oppiaine. Mikäs siinä, mutta olisiko sen paikka sitten biotieteellisessä vai humanistisessa tiedekunnassa?

Authorised Or Unauthorised - Guided Tours in Hermitage

Travelling around the world eventually leads to situations where two cultures clash. This was especially evident when I was visiting the Hermitage in Saint Petersburg, Russia with some American friends. We were standing in a very long line in a huge crowd to get our entrance tickets, when someone approached us suddenly. The "intruder" was a woman in her 40's, who explained that she could get us pass the crowd and into the museum and give us a private 1,5 hrs guided tour. She spoke good English and claimed to have a degree in Art History. Her services would have been charged only after the tour, so there was no risk of losing her in the crowd with the money and be left without the tour.

However, her proposal was instantly turned down by the Americans. Not because they didn't want a guided tour but because of the manner by which it was offered. Had the lady worn a label or an uniform which would have identified her as a member of the staff (or associated freelancer), had she stood behind the desk with all the information about the tour and it's conditions available we would have bought the tour. It was just way too suspicious for us to believe that she approached us "with good intentions". So the whole episode ended as a lose-lose situation: the lady did not get customers (she is probably paid by provision) and we didn't get a tour. Lesson learned: never underestimate the meaning of credibility when it comes to the interface between the museum and the culturally diverced audience. Small things can make a big difference.

KVG vai museoiden kokoelmatietokannasta netissä?

Tuli tässä satunnainen tarve selvittää erään puuastioiden yms. vuolemiseen käytetyn työkalun nimi. Koskapa museoiden tietokantoja on voimallisesti digitoitu jo yli kymmenen vuoden ajan, ajattelin ratkaisun pulmaan löytyvän näppärästi netistä. Etenkin, kun työkalu oli varsin yleinen kapistus agraariaikakaudella ja siten siis keskeinen osa kulttuuriperintöämme.

Kansallisaarteemme kuuluvat Kansallismuseon vastuulle, joten siis kokoelmaselaimen antia tutkimaan. Haut sanoilla vuolin, koverrin ja höylä eivät anna mitään tuloksia. Koska olen entinen MV:n kokoelmaselaimen "sisäpiiriläinen", en hätkähdä hakukenttien vieressä tarjolla olevaa "Mikä-ehdon apusanat" -valikoimaa, vaan osaan etsiä H-kirjaimen kohdalta mahdollista höylä-sanaa. Ja sieltähän se löytyykin, häktorin, hältin ja hörsyynin punomakelan perästä. Valitsen höylän ja saan kuin saankin tätä kautta tulokseksi seitsemän höylää, jotka tosin kaikki edustavat saamelaisia esineitä. Yhdestäkään ei satu olemaan kuvaa, jota voisin verrata omaan höylääni/ vuolimeeni. V-kirjaimen kohdalta ei valikosta löydy vuolinta, mutta sen sijaan löytyy pitkä lista saamelaisten esineiden nimien tarkenteita: vuoddjenkeres, vuodduh, vuoidtas-pollu... No, aina ei voi onnistua, siispä eteenpäin.

Museoalan asiasanoituksesta on usein löytynyt apua nimeämisongelmaan, joten seuraavaksi sinne. Viimeinen päivitys Museoviraston sivuilla näyttää olevan vuodelta 2004, eikä silloin vielä ilmeisesti ole tunnettu höylää sen paremmin kuin vuolintakaan. En anna tämän lannistaa, vaan pusken eteenpäin kuin mummo lumessa.


Seuraavaksi on MuseoSuomella tilaisuus näyttää kykynsä. Vaikka ulkoasu on hieman ei-niin-käyttäjäystävällinen, laitan kuitenkin Käsitehaku-kenttään optimistisesti hakusanan vuolin. Ja sieltä se ponnahtaa, etsimäni työkalu tai ainakin jotain sinnepäin. Koska eroa omaan työkaluuni löytyy, voin siis poissulkevalla metodilla päätellä, että työkalustani ei voi käyttää nimitystä jämsi. Tähän tietoon on tyydyttävä.

Uusi Kantapuu-tietokanta olisi myös periaatteessa hyvä lähde, mutta valitettavasti sinne ei ole luetteloitu vuolimia. Höylä-haku sen sijaan tuottaa 93 esinettä kuvineen helposti nähtäväksi. Esineen numeroa klikkaamalla saa esiin tiedot, joista ilokseni löytyy ihan järjellistä tietoa esineen olennaisista piirteistä ja käyttötarkoituksesta. Lisään Kantapuun suosikkeihini, vaikka kuvien päällä onkin häiritsevästi isoilla kirjaimilla teksti Näytekuva.

Pohdin vuolimen ja uurrehöylän käsitteellistä eroa ääneen kotona, mikä kirvoittaa Serranon perhettä katsovalta teini-ikäiseltä kommentin "KVG ja o hiljaa!" Tämän evästyksen saattelemana päätän todellakin katsoa Googlesta ja kappas vain, ensimmäisenä osumana tarjolla on Wikipedian artikkeli vuolimesta. Artikkeli on tosin tynkä ja puutteellinen, mutta tokihan mieltä lämmittää, että joku on viitsinyt vuolimesta sellaisen väsätä. Minulle siitä ei nyt ollut kylläkään apua. Toisella hakutulossivulla on sen sijaan osuma aiemmin MuseoSuomesta löytämääni vuolimeen. Vuolin vilahtaa myös jossakin puun työstämiseen liittyvässä oppimateriaalissa, mutta muuta järkevää ei sillä sanalla löydy.

On siis johtopäätösten aika: Joko olen täysin hakoteillä vuolin-termini kanssa tai sitten olen yliarvioinut sen yleisyyden ja merkityksen puun työstössä. Olipa miten vain, museoiden kokoelmatietokannat netissä eivät pysty toistaiseksi tätä asiaa valaisemaan, kuten vähän veronmaksajana toivoin. Työtä kokoelmien avaamiseksi digitoituna yleisön saavutettavaksi on tehty jo pitkään, mutta tulosta ei voi pitää vielä kovin vakuuttavana. Tietokantoja on useita, jopa yksittäisillä museoilla on omansa. Tietoa löytyy, kun etsijä a) tietää mitä hakee ja b) tietää mistä hakee. Minkä hyvänsä verkkokaupan haku on pääsääntöisesti toimivampi, loogisempi ja antaa tulokset miellyttävämmässä muodossa kuin yksikään kokeilluista museokannoista.

Kulttuuriperintö tietoyhteiskunnassa -strategian (2003) visiona on, että "vuoteen 2010 mennessä keskeinen museoissa, arkistoissa ja kirjastoissa oleva kulttuuriperintö on digitoitu ja aineistot ovat tietoverkkojen kautta kaikkien ulottuvilla". Strategiassa suunnitellaan, että "tulisi kehittää museoiden yhteinen hakujärjestelmä, joka toisi digitaaliset museokokoelmat niin kansalaisten kuin tutkijoiden saataville. Hankkeen tavoitteena on luoda museoille yhteinen hakujärjestelmä, jolla kokoelmia voidaan hakea, selata ja katsella samasta verkko-osoitteesta." Näitä hakujärjestelmiä on nyt olemassa kaksikin, MuseoSuomi ja Suomen Museot Online. Museot Online on vain yksi perinteinen ja museokeskeinen eri kokoelmien yhteinen hakuportaali, kun taas MuseoSuomen perustana on semanttinen web. Se on käyttäjäkeskeinen ja ns. älykäs hakuportaali, joka muistuttaa toimintaidealtaan esim. Amazon.com:ia. MuseoSuomikaan ei ole vielä nykyisessä muodossaan valmis, vaan kehitystyötä tarvitaan. Minun puolestani kaikki muut museoiden tietokantahankkeet voisi jättää vaikka saman tien ja panostaa voimakkaasti MuseoSuomen kehittämiseen koko alan voimin. Näin käyttäjän näkökulmasta ei ainakaan pitäisi tehdä enempää omia hakuportaaleja nettiin.

Nykyiset kokoelmatietokannat on suunniteltu puhtaasti museo- tai ainakin kokoelmalähtöisesti. Käyttäjän tai asiakkaan tarpeita ei ole tietääkseni millään tavalla tutkittu tai edes aina kovin syvällisesti pohdittu. Mikään kokoelmatietokanta ei esimerkiksi ota lähtökohdakseen sitä varsin tavallista tilannetta, että ihminen saa käteensä vanhan esineen ja hän haluaa selvittää, mistä esineestä on kysymys. Kasveja ja hyönteisiä voidaan tunnistaa erilaisten tunnistuskaavioiden avulla. Olisiko mahdollista kehittää vanhojen esineiden tunnistamisapuväline nettiin? Käyttäjä vastaisi esinettä koskeviin kysymyksiin, jotka johdattelisivat kohti esineen määrittelyä: teollisesti vai käsityönä tehty? Vaikuttaako työkalulta vai ruoanlaittovälineeltä? Olisikohan esineellä hakattu vai veistetty jotakin? Joka vaiheessa eri museoiden kokoelmien esinekuvat auttaisivat vastaamisessa, kunnes vastaava esine löytyisi ja sitä kautta tietoa esinetyypistä ja sen käyttötarkoituksesta. Luonnollisesti me nykyajan käyttäjä-asiakkaat haluaisimme myös linkkejä eteenpäin: vuolimen ollessa kyseessä tarjolla voisi olla pieni video vaikkapa tynnyrinteosta, jossa ko. esinettä on käytetty tms. Netin mahdollisuudet ovat suuret, ja museoilla olisi monia mahdollisuuksia tehdä työtään tunnetuksi sen välityksellä. Museoiden käyttöön sopivia sovelluksia on jo olemassa, kun vain ala alkaisi hyödyntää niitä yhteisen päämäärän saavuttamiseksi.

ICOM Meeting in Second Life

On the International Museum Day (May 18), ICOM arranged a get-together of museum people in virtual Tech Museum in Second Life. (Second Life is a virtual 3-D world, where you create your own avatar. As an avatar, you are able to move around in different world and sites, talk to people, buy stuff, buy land and create your own business there, for example.)

It was great to meet real museum professionals virtually! I talked to several new (and old) friends, and even had a change to talk to ICOM president Alissandra Cummins, virtually.

Museums in Second Life are as in real life (IRL), they come in different shapes and modes. Some are more professional than others. The Tech is a good place to start exploring virtual museums. What you see in Tech are created by ordinary people. On the bottom floor of Tech, there is an exhibition "Introduction to Interactive Exhibit Design". I warmly recommend everyone who works with exhibitions in museums to see it, even though not working with interactive elements. There are many valuable points to consider.

And when you're online, come and meet me (or send a message)! My avatars' names are Axix Reyes and Nina Heliosense. (Yes, I have two because Heliosense was knocked out in jet dark virtual Dublin and I don't know exactly what happened to her...)

Tomislav Sola Suomessa

Taideteollinen korkeakoulu järjesti huhtikuussa seminaarin Tangible and Intangible Heritage for a Real World. Paikalle kutsuttu puhujakaarti oli nimekäs: mukana olivat mm. museologi, professori Tomislav Sola Kroatiasta, Peter von Bagh, professori Larry Friedlander (Standford University), Derek Fewster ja Susanna Pettersson.

Sola pohdiskeli inspiroivassa puheenvuorossaan digitaalisen ja reaalisen kulttuurin yhteneväisyyksiä ja eroja. Tämä oli loogista jatkumoa hänen kyberneettinen museo -ajattelulleen. Hänen ajattelussaan korostui edelleen museon funktio muistiorganisaationa, ja muistin pohjalle rakentuu viisaus. Viisaana oleminen ei kuitenkaan Solan mukaan museolle riitä. Hän kritisoi museoita siitä, että ne ovat aina pyrkineet analysoimaan maailmaa, vaikka niiden tulisi pyrkiä muuttamaan sitä.

Sola: Museums can...
- educate voters
- train consumers
- inform travellers
- educate hedonists
- equip entrepreneurs
- educate family members
- educate society members
- teach values of professionalism
- teach philosophy of quality and harmony

Sola näkee museon roolin aktiivisena toimijana yhteiskunnassa. Sillä on kuitenkin oma selkeä ja erikoistunut tehtävänsä harmonisemman tulevaisuuden rakentajana.

Harmillisesti seminaarin kuulijakunta koostui ainoastaan lähinnä tilaisuuden puhujista. Seminaarin markkinoinnissa oli epäonnistuttu täydellisesti. Seminaarin aihe oli hieman"outo". Ajatuksena oli ilmeisesti pohtia, voiko design ja taide edistää "intangible heritagen" välittämistä sen eri muodoissa ja voisiko niiden avulla jopa edistää uudenlaisen immateriaalisen perinteen syntymistä. Joka tapauksessa oli hienoa nähdä Sola livenä täällä Helsingissä, mutta samalla harmi, että tämä tilaisuus meni huonon tiedottamisen vuoksi ohi monelta kiinnostuneelta!

Tallennusvastuun jakaminen museoiden kesken 2.0

Museoliiton 14.-15.5.08 järjestämässä kokoelmahallinnan ajankohtaisseminaarissa nostettiin esille jälleen kysymys siitä, tulisiko tallennusvastuuta jakaa museoiden kesken. Aihe on ajankohtainen ja tärkeä, sillä museoihin kertyvä esineistö on erityisesti ns. yleismuseoiden kohdalla hyvin samankaltaista.

Tallennusvastuun jakokysymyksellä on kuitenkin oma historiallinen painolastinsa. Vuonna 1987 Museoviraston johdolla laadittiin museoille tallennusvastuun jako, jonka esikuvana oli Ruotsin Samdok. Osa museoista ilmeisesti ryhtyi noudattamaan jakoa ja osa ei. Jako herätti alalla ilmeisen ristiriitaisia tunteita, jotka tulivat moneen kertaan esiin seminaaripäivinä. Museoissa koettiin, että jako oli "ylhäältä annettu", kun taas museovirastolaisten mielestä se suunniteltiin yhdessä alan edustajien kanssa.

Asia painui tai painettiin kaikessa hiljaisuudessa unholaan, eikä se saanut juuri vastakaikua muutamia yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta. Nyt, kun säilytystilojen seinät ja katto ovat jo monin paikoin tulleet varsin konkreettisestikin vastaan, on hyvä aika ottaa asia uuteen tarkasteluun. Samassa yhteydessä on luontevaa puhua myös kokoelmien arvoluokituksesta ja esineiden poistamisesta kokoelmista.

Seminaarin osanottajat jaettiin työryhmiin, joissa pohdittiin mm. onko vastuunjakoa ylipäätään syytä lähteä toteuttamaan, millä tavoin se voitaisiin tehdä ja miten asiassa pitäisi edetä. Työryhmät peräänkuuluttivat hanketta koordinoimaan Museoliittoa tai Kansallismuseota. Kansallismuseo ottikin sitten vetovastuun asiassa ja tutkija Risto Hakomäki valtuutettiin viemään asiaa eteenpäin. Aluksi on tarkoitus tehdä kaikkien museoiden kokoelmatallennukseen liittyvä kartoitus, jonka pohjalta suunnitelmia aletaan tehdä. Osallistujat pitivät tärkeänä tiedotusta ja sen tehostamista menestyksekkään tallennusvastuujaon luomisessa. Tärkeää on myös, että jatkotoimet suunnitellaan museoalan kanssa yhdessä ja mahdollisimman läpinäkyvästi.

Huhtikuussa 2009 on tarkoitus pitää alan yhteinen seminaari tallennusvastuun jakamisen etenemisestä ja suunnitelmista.

Best of 2007

Now that this year is coming to end, I thought it would be fun to collect and list some of the best personal museum experiences in 2007. These experiences could be exhibitions, guided tours (or parts of them) interactives, anything on the wide scope of the museum field. You may have had these experiences anywhere in the world.

Let's share our experiences in the comments. You are allowed to leave anonymous comments, or you can use a nick or your real name without having to register.

I will start by revealing that the best exhibition I saw this year (so far) was....