Tallennusvastuun jakaminen museoiden kesken 2.0

Museoliiton 14.-15.5.08 järjestämässä kokoelmahallinnan ajankohtaisseminaarissa nostettiin esille jälleen kysymys siitä, tulisiko tallennusvastuuta jakaa museoiden kesken. Aihe on ajankohtainen ja tärkeä, sillä museoihin kertyvä esineistö on erityisesti ns. yleismuseoiden kohdalla hyvin samankaltaista.

Tallennusvastuun jakokysymyksellä on kuitenkin oma historiallinen painolastinsa. Vuonna 1987 Museoviraston johdolla laadittiin museoille tallennusvastuun jako, jonka esikuvana oli Ruotsin Samdok. Osa museoista ilmeisesti ryhtyi noudattamaan jakoa ja osa ei. Jako herätti alalla ilmeisen ristiriitaisia tunteita, jotka tulivat moneen kertaan esiin seminaaripäivinä. Museoissa koettiin, että jako oli "ylhäältä annettu", kun taas museovirastolaisten mielestä se suunniteltiin yhdessä alan edustajien kanssa.

Asia painui tai painettiin kaikessa hiljaisuudessa unholaan, eikä se saanut juuri vastakaikua muutamia yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta. Nyt, kun säilytystilojen seinät ja katto ovat jo monin paikoin tulleet varsin konkreettisestikin vastaan, on hyvä aika ottaa asia uuteen tarkasteluun. Samassa yhteydessä on luontevaa puhua myös kokoelmien arvoluokituksesta ja esineiden poistamisesta kokoelmista.

Seminaarin osanottajat jaettiin työryhmiin, joissa pohdittiin mm. onko vastuunjakoa ylipäätään syytä lähteä toteuttamaan, millä tavoin se voitaisiin tehdä ja miten asiassa pitäisi edetä. Työryhmät peräänkuuluttivat hanketta koordinoimaan Museoliittoa tai Kansallismuseota. Kansallismuseo ottikin sitten vetovastuun asiassa ja tutkija Risto Hakomäki valtuutettiin viemään asiaa eteenpäin. Aluksi on tarkoitus tehdä kaikkien museoiden kokoelmatallennukseen liittyvä kartoitus, jonka pohjalta suunnitelmia aletaan tehdä. Osallistujat pitivät tärkeänä tiedotusta ja sen tehostamista menestyksekkään tallennusvastuujaon luomisessa. Tärkeää on myös, että jatkotoimet suunnitellaan museoalan kanssa yhdessä ja mahdollisimman läpinäkyvästi.

Huhtikuussa 2009 on tarkoitus pitää alan yhteinen seminaari tallennusvastuun jakamisen etenemisestä ja suunnitelmista.

Best of 2007

Now that this year is coming to end, I thought it would be fun to collect and list some of the best personal museum experiences in 2007. These experiences could be exhibitions, guided tours (or parts of them) interactives, anything on the wide scope of the museum field. You may have had these experiences anywhere in the world.

Let's share our experiences in the comments. You are allowed to leave anonymous comments, or you can use a nick or your real name without having to register.

I will start by revealing that the best exhibition I saw this year (so far) was....

Muscon Oy

Museoalan palveluihin erikoistunut yritykseni Muscon on aloittanut toimintansa. Lue lisää palveluista Musconin kotisivuilla osoitteessa www.muscon.fi.

Yrityksen toiminta-ajatuksena on auttaa museoita - missä ikinä apua tarvitaankin. Itselläni on kokemusta museoalalta viimeisen 19 vuoden ajalta ja muistan hyvin, miten kiireen keskellä olisi ollut tarpeen saada paikalle nopeasti osaavaa ja asiantuntevaa apua. Tiedän hyvin, miten tiukassa taloudellisessa tilanteessa museot toimivat ja tämä on huomioitu myös yrityksen hinnoittelussa.

Palomuseohanke

Suomen pelastusalan keskusjärjestö SPEK järjesti 30.8.2007 Turun linnassa seminaarin, jossa pohdittiin mahdollisuuksia alan erikoismuseon, nk. palomuseon, perustamiseksi. Tilanne on museoiden historiasta tuttu: luetteloimattomia kokoelmia on tallessa runsaasti erilaisissa perinnehuoneissa sekä muutamassa pitemmälle toteutetussa palomuseossa, niitä esitellään yleisölle vapaaehtoisvoimin tai oman työn ohessa. Koska oman ammattikunnan perinteen tallentaminen ei kuulu pelastusalan lakisääteisiin tehtäviin, perustuu kaikki tehty työ muutamien yksittäisten henkilöiden vapaaehtoiseen työpanokseen. Nyt on saavutettu käännekohta, jossa työn jatkuvuus ja kokoelmien säilyvyys halutaan taata perustamalla valtakunnallisesti kattava pelastusalan museo.

Seminaarin palomuseovisiot olivat ilahduttavan raikkaita. Tulevassa museossa nähtiin tärkeiksi mm. sen visuaalinen ilme ja onnistunut viestintä. Koska turvallisuusvalistus puolestaan on yksi pelastusalan tehtävistä, useat puhujat näkivät mielekkäänä liittää se museotoiminnan yhteyteen. Tällöin yksi mahdollinen esitystapa voisi olla edutainment, jossa opetettava aines pyritään muokkaamaan mahdollisimman viihdyttäväksi. Palomuseon painopisteet nähtiin museopedagogiassa sekä uudentyyppisessä näyttelyrakentamisessa, ja seminaarissa kuultiinkin Heurekan tulevaisuusjohtaja Jouko Koskisen puheenvuoro vuorovaikutuksesta näyttelynteon ytimenä.

Pelastusalan dokumentoinnin ja kokoelmien kartuttamisen sattumanvaraisuus ja systemaattisuuden puute huolestuttivat joitakin puhujia. Tiedostettu oli myös se, että nykyajan dokumentointi sähköisine dokumentteineen ym. on varsin haasteellinen tallennettava. Lohdutukseksi museoblogi voi paljastaa, että nämä asiat eivät ole paremmalla tolalla monessakaan ammatillisesti hoidetussa museossa. Kokoelmapolitiikat ovat vielä harvinaisia ja osaamista ja välineistöä puuttuu vielä internet-aikakauden perinteen tallennuksesta. Toisaalta pyrkimys systemaattiseen tallennukseen ei ole museotyössä tavoite, vaan tänä päivänä tehdään tiedostetusti valintoja ja rajauksia, jotka pyritään perustelemaan ja dokumentoimaan. Kokoelmien säilytys taas vie melkoisesti varjoa ja esimerkiksi sammutusajoneuvojen systemaattisen tallennuksen kustannukset on syytä selvittää. Auto-ja tiemuseo Mobilia pitää yllä kokoelmahotellia erityisesti ajoneuvoille, ja museonjohtaja Kimmo Levä tietää tarkasti, mitä mittaamattoman arvokkaan kulttuuriperinnön säilyttäminen maksaa euroissa.

Palomuseohanke on vielä alkuvaiheessa ja monet kysymykset ovat vielä avoimia. Mm. se, perustetaanko yhteistä, koko maan kattavaa museota lainkaan. Yksi vaihtoehto olisi jonkin jo olemassa olevan paikallisen palomuseon kehittäminen sellaiseksi. Internetin välityksellä toiminnan voisi helposti saada ulottumaan eri puolille maata.

Osoitteeseen www.palomuseot.fi on koottu kattavasti tietoja nykyisistä palomuseoista.

Oy Yritys Ab

Koska Suomesta puuttuu museoalan palveluja tarjoava yritys, päätin perustaa sellaisen. Yrityksen paperit ovat tällä hetkellä kaupparekisterissä hyväksyttävina, ja toiminta saadaan käyntiin heinäkuun alusta lähtien.

Joissakin ennakkotiedoissa suunnittelin aloittavani yritystoiminnan jo toukokuussa, mutta tilintarkastuslain muutoksen vuoksi 1.7. oli tarkoituksenmukaista lykätä toiminnan virallista aloittamista.

Tietoa uudesta yrityksestä ja sen palveluista saa heinäkuusta lähtien mm. tämän blogin kautta.

Tutkimus museossa

Jyväskylän yliopiston museologian opiskelijoiden ainejärjestö Diaarion vuosittainen seminaari (29.-30.3.) käsitteli tällä kertaa museoita ja tutkimusta. Museoissakin tutkitaan - ainakin jos termin tutkimus määrittelee tarpeeksi väljästi. Siinä missä Merja Herranen (MAL) piti tutkimuksena esineiden siirtelyä varastoissa, ei väitöskirjaa tekevällä, tohtorikoulutettava Arja Turusella (JY) puolestaan ollut annettu oikeutta käyttää itsestään ylevää tutkijan nimikettä.

Termi tutkimus onkin yleistynyt käsittämään laajan skaalan erilaisia toimintoja. Tai kärsinyt inflaation, kuten joku voisi ajatella. Päiväkodeissa ja kouluissa panostetaan tänä päivänä tutkivaan oppimiseen, ja museoissakin työskentelee suuri joukko tutkijoita, joiden toimenkuvaan voi kuulua kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä paitsi tieteellisin kriteerein määriteltyä tutkimista. Kaikkea tiedon kanssa puuhastelua ei varmaankaan ole välttämätöntä kutsua tutkimiseksi, ottaen huomioon nyt vaikkapa sen miten paljon tietoa maailmassa ihmisten käsillä tälläkin hetkellä on.

Monia museoiden tutkija-nimikkeitä voisikin korvata tehtävää täsmällisemmin kuvaavalla nimikkeellä. Museoblogi ehdottaakin järjestettäväksi illanviettoja uusien nimikkeiden lanseeraamiseksi. Jos työ on pääsääntöisesti esineiden järjestelyä varastossa, voitaisiin yhdessä pohtia, kuvaisiko kenties kuutiologistikko vai peräti tila-analyytikko (engl. Space Analyst) tehtävää paremmin. Omat ehdotuksenne voitte lisätä kommentteihin - luonnollisesti nimettömänä.

Career in Humanities

The Special Branches of the Labor Union for Academic Professionals (which includes the Union of Academic Museum Employees in Finland) organised an event "Career 2007 - Road to Work" mostly for its student members.

During the day, we heard many success stories by several "humanities-hotshots", who have made great careers - some of them despite the fact that they had studied humanities, as one could gather. The bottom line was, that in order to get a good job one should also study some hard substance, for example economics, law, or political science to meet the recruiters' needs. Skills in IT, marketing and finances would help too. And last but not least, one would have to be a "good character".

According to a study published in the event, employers consider university graduates in humanities socially talented and good in expressing thoughts in writing. Also their communication skills are valued. On the other hand, only 48% of the respondents thought that they are critical thinkers or able to perceive large subject matters. Qualities, that were not attached to graduates in humanities, were leadership and project managing skills as well as ability to handle stress.

Many given advice made one wonder, whether the "dos" are likely to be "don'ts" in the museum sector. For example, sending an open application was encouraged, since 70% of the job openings are hidden. However, in a small sector as the museums, the straightforwardness may annoy the leaders and cause a negative impact. Also including all working experience one has could be hazardous. For museum sector, one might want to concentrate on experience connected to the degree or filling gaps after graduation.

To sum it up, it's okay if you studied humanities as long as you were clever enough to study some "real stuff", too. Employers like it if you are able to cite Plato or Nietzsche when consulting business managers...