Konservoinnista tiedettä
Metropolia Ammattikorkeakoulun konservoinnin koulutusohjelman lehtori Ulla Knuutinen väitteli tohtoriksi museologiasta perjantaina. Väitöskirjan nimi on Kulttuurihistoriallisten materiaalien menneisyys ja tulevaisuus - Konservoinnin materiaalitutkimuksen heritologiset funktiot. Valitettavasti materiaalintutkimuksen heritologisen funktion käsittely oli teoreettisesti niin ohutta ja yksipuolista, ettei työ oikein tarjoa pohjaa laajemmalle keskustelulle tai vie museologiaa (tai heritologiaa) tieteenä tai tutkimusalueena millään tavalla eteenpäin. Työn varsinainen substanssi oli lähinnä kai kemian tai fysiikan alaan kuuluvaa, ja väitös olisi voinut hyvin löytää paikkansa esimerkiksi kemian alalla. Käytännölliset syyt vaikuttivat siihen, että väitös kuitenkin tehtiin museologiaan. Väittelijä kertoi, että museologia valikoitui tieteenalaksi siksi, että hän saattoi väitöskirjan tekemisen ohessa toimia myös työssään lehtorina, kun taas kemian alan väittely olisi tarkoittanut useiden vuosien tutkimustyötä assistenttina yliopistolla. Hyvä, ettei kenenkään tarvinnut työskennellä pienellä palkalla, kun asia voitiin järjestää helposti tieteenalan rajoja venyttämällä. (Miksi en ole tajunnut itse tehdä noin?)
Museoalalla pidetään usein museologiana kaikkea sitä, mikä edes väljästi liittyy jollakin tavalla museoihin. Laajasti ajatellen asia voi ollakin näin. Mutta väitöskirjatasolla toivoisi asioiden olevan toisin. Konservoinnin materiaalitutkimuksen piiriin liittyvästä työstä ei varmaankaan tee museologista tai edes heritologista se, että sen kohteena ovat kulttuurihistorialliset objektit, joita saattaa olla myös museoissa.
Konservoinnin materiaalitutkimuksen pukemiseen museologian (tai heritologian) vaatteisiin voidaan kuitenkin joutua, kun konservoinnin alalta ei voi suoraan väitellä tohtoriksi. Koko ajan maailmassa muuttuu se, mistä kaikesta tietoa tarvitaan ja mitä kohtaan ymmärrystä halutaan lisätä. On vain luonnollista, että uusia ehdotuksia tieteenaloiksi tai tutkimusalueiksi nousee aina silloin tällöin. Oman museologian tohtorinväitöksensä yhteydessä István Kecskeméti esitti, että muodostettaisiin erityinen konservointitieteen tieteenala, josta tulisi yliopistollinen oppiaine. Mikäs siinä, mutta olisiko sen paikka sitten biotieteellisessä vai humanistisessa tiedekunnassa?
Museoalalla pidetään usein museologiana kaikkea sitä, mikä edes väljästi liittyy jollakin tavalla museoihin. Laajasti ajatellen asia voi ollakin näin. Mutta väitöskirjatasolla toivoisi asioiden olevan toisin. Konservoinnin materiaalitutkimuksen piiriin liittyvästä työstä ei varmaankaan tee museologista tai edes heritologista se, että sen kohteena ovat kulttuurihistorialliset objektit, joita saattaa olla myös museoissa.
Konservoinnin materiaalitutkimuksen pukemiseen museologian (tai heritologian) vaatteisiin voidaan kuitenkin joutua, kun konservoinnin alalta ei voi suoraan väitellä tohtoriksi. Koko ajan maailmassa muuttuu se, mistä kaikesta tietoa tarvitaan ja mitä kohtaan ymmärrystä halutaan lisätä. On vain luonnollista, että uusia ehdotuksia tieteenaloiksi tai tutkimusalueiksi nousee aina silloin tällöin. Oman museologian tohtorinväitöksensä yhteydessä István Kecskeméti esitti, että muodostettaisiin erityinen konservointitieteen tieteenala, josta tulisi yliopistollinen oppiaine. Mikäs siinä, mutta olisiko sen paikka sitten biotieteellisessä vai humanistisessa tiedekunnassa?
1 Comments:
Naulan kantaan. Miten vieläkin ihan kaikki museoihin liittyvä on "museologiaa".
Jos pidetään äänestys, niin konservointitiede ilman muuta matemaattis-luonnontieteelliseen tiedekuntaan... :)
Muuten suhtaudun kyllä jo aika pitkin hampain uusien "tieteiden" kehittelyyn. (Ketään mollaamatta esim. "käsityötiede" kuullostaa todella kummalliselta!)
Post a Comment
<< Home