Museolain muutokset hyväksytty eduskunnassa

Eduskunta hyväksyi viime viikolla joitakin muutoksia museolakiin. Selkeä parannus oli museotoiminnan tavoitteisiin tehty muutos. Kun tavoitteena aikaisemmin on ollut ylläpitää ja lisätä kansalaisten tietoutta kulttuuristaan, historiastaan ja ympäristöstään, on muutoksen jälkeen tavoitteena ylläpitää ja vahvistaa väestön ymmärrystä kulttuuristaan, historiastaan ja ympäristöstään.

Tiedon lisäämisestä siirryttiin siis ymmärryksen lisäämiseen. Koko uudistettu ensimmäinen pykälä mahdollistaa sen, että museot voivat nyt viimeistäänkin irrottautua perinteisestä epäuskottavasta "tiedon" jakajan roolistaan ja ne voivat lähestyä yhteiskuntaa uudenlaisista näkökulmista ja samalla jopa ottaa takaisin entistä rooliaan yhteiskunnallisena ja kulttuurisena vaikuttajana. Mitkä mahdollisuudet!

Sen sijaan melkoinen tyrmistys seuraa saman pykälän viimeisillä riveillä, jossa museoita velvoitetaan jatkossa "edistämään kulttuuri- ja luonnonperintöä koskevan tiedon saatavuutta tallentamalla ja säilyttämällä aineellista ja visuaalista kulttuuriperintöä tuleville sukupolville". Pannahinen! Kansainvälisellä museokentällä on jo vuosia kohkattu aineettoman kulttuuriperinnön (intangible heritage) tärkeydestä, mutta mitä saadaan aikaiseksi Suomessa: Aineellista ja visuaalista kulttuuriperintöä, eli esineitä ja kuva-aineistoa. Vanha muoto kuului: esineitä ja muuta aineistoa ihmisestä ja hänen ympäristöstään. Tuohon "muuhun ainestoon" saattoi sentään intangiblekin mukavasti solahtaa, samoin kuin kaikki muu mahdollinen maan ja taivaan välillä lehtileikkeistä radiomainoksiin.

Museolain uudistuksilla tuetaan paitsi kuntien liittämistä toisiinsa, myös eri kuntien museoiden yhdistämistä suuremmiksi yksiköiksi. Jatkossa museon voi nimittäin omistaa myös kuntayhtymä. Museoiden yhdistymistä yli kuntarajojen taas vauhdittanee jatkossa se, että museoissa on oltava vähintään kaksi työntekijää. Muitakin museoiden asemaa ja toimintaedellytyksiä turvaavia parannuksia uudistuksia sisältyy museolain uudistuksiin.

Pahin pettymys museolain uudistuksissa näin museoammattilaisen näkökulmasta oli ehdottomasti se, että mm. Janne Vilkunan ajama vaatimus siitä, että museonjohtajalta vaadittaisiin jatkossa museologian perusopinnot tai vastaava määrä työkokemusta, ei lopulta sisältynytkään uudistukseen. Ensi vuoden alusta lähtien museolla tulee olla päätoiminen museonjohtaja ja riittävä määrä museoalan koulutuksen saanutta henkilöstöä. On tietysti hyvä, että museonjohtajan hommia ei voi hoidella oman toimen ohessa. Museoblogi olisi silti toivonut jotakin lausumaa nimenomaan johtajan museologisesta pätevyydestä. Henkilöstöltä vaadittavasta museoalan koulutuksesta säädetään myöhemmin erikseen asetuksella. Odotamme mielenkiinnolla.

Museolain uudistukset sisältävät siis lukuisia parannuksia museoiden käytännön toimintaan. Museologisesti tarkasteltuna ne eivät muuta radikaalisti museoiden nykyistä toimintaa ja näkemystä itsestään. Uudistusten myötä otetut pienet askeleet toimivat ajan kanssa vahvistaen museologisen ajattelun asemaa museoissa vähitellen. Ainakin, mikäli edes henkilökunnan pätevyyteen saadaan vaatimus museologian opinnoista!