KVG vai museoiden kokoelmatietokannasta netissä?
Tuli tässä satunnainen tarve selvittää erään puuastioiden yms. vuolemiseen käytetyn työkalun nimi. Koskapa museoiden tietokantoja on voimallisesti digitoitu jo yli kymmenen vuoden ajan, ajattelin ratkaisun pulmaan löytyvän näppärästi netistä. Etenkin, kun työkalu oli varsin yleinen kapistus agraariaikakaudella ja siten siis keskeinen osa kulttuuriperintöämme.
Kansallisaarteemme kuuluvat Kansallismuseon vastuulle, joten siis kokoelmaselaimen antia tutkimaan. Haut sanoilla vuolin, koverrin ja höylä eivät anna mitään tuloksia. Koska olen entinen MV:n kokoelmaselaimen "sisäpiiriläinen", en hätkähdä hakukenttien vieressä tarjolla olevaa "Mikä-ehdon apusanat" -valikoimaa, vaan osaan etsiä H-kirjaimen kohdalta mahdollista höylä-sanaa. Ja sieltähän se löytyykin, häktorin, hältin ja hörsyynin punomakelan perästä. Valitsen höylän ja saan kuin saankin tätä kautta tulokseksi seitsemän höylää, jotka tosin kaikki edustavat saamelaisia esineitä. Yhdestäkään ei satu olemaan kuvaa, jota voisin verrata omaan höylääni/ vuolimeeni. V-kirjaimen kohdalta ei valikosta löydy vuolinta, mutta sen sijaan löytyy pitkä lista saamelaisten esineiden nimien tarkenteita: vuoddjenkeres, vuodduh, vuoidtas-pollu... No, aina ei voi onnistua, siispä eteenpäin.
Museoalan asiasanoituksesta on usein löytynyt apua nimeämisongelmaan, joten seuraavaksi sinne. Viimeinen päivitys Museoviraston sivuilla näyttää olevan vuodelta 2004, eikä silloin vielä ilmeisesti ole tunnettu höylää sen paremmin kuin vuolintakaan. En anna tämän lannistaa, vaan pusken eteenpäin kuin mummo lumessa.
Seuraavaksi on MuseoSuomella tilaisuus näyttää kykynsä. Vaikka ulkoasu on hieman ei-niin-käyttäjäystävällinen, laitan kuitenkin Käsitehaku-kenttään optimistisesti hakusanan vuolin. Ja sieltä se ponnahtaa, etsimäni työkalu tai ainakin jotain sinnepäin. Koska eroa omaan työkaluuni löytyy, voin siis poissulkevalla metodilla päätellä, että työkalustani ei voi käyttää nimitystä jämsi. Tähän tietoon on tyydyttävä.
Uusi Kantapuu-tietokanta olisi myös periaatteessa hyvä lähde, mutta valitettavasti sinne ei ole luetteloitu vuolimia. Höylä-haku sen sijaan tuottaa 93 esinettä kuvineen helposti nähtäväksi. Esineen numeroa klikkaamalla saa esiin tiedot, joista ilokseni löytyy ihan järjellistä tietoa esineen olennaisista piirteistä ja käyttötarkoituksesta. Lisään Kantapuun suosikkeihini, vaikka kuvien päällä onkin häiritsevästi isoilla kirjaimilla teksti Näytekuva.
Pohdin vuolimen ja uurrehöylän käsitteellistä eroa ääneen kotona, mikä kirvoittaa Serranon perhettä katsovalta teini-ikäiseltä kommentin "KVG ja o hiljaa!" Tämän evästyksen saattelemana päätän todellakin katsoa Googlesta ja kappas vain, ensimmäisenä osumana tarjolla on Wikipedian artikkeli vuolimesta. Artikkeli on tosin tynkä ja puutteellinen, mutta tokihan mieltä lämmittää, että joku on viitsinyt vuolimesta sellaisen väsätä. Minulle siitä ei nyt ollut kylläkään apua. Toisella hakutulossivulla on sen sijaan osuma aiemmin MuseoSuomesta löytämääni vuolimeen. Vuolin vilahtaa myös jossakin puun työstämiseen liittyvässä oppimateriaalissa, mutta muuta järkevää ei sillä sanalla löydy.
On siis johtopäätösten aika: Joko olen täysin hakoteillä vuolin-termini kanssa tai sitten olen yliarvioinut sen yleisyyden ja merkityksen puun työstössä. Olipa miten vain, museoiden kokoelmatietokannat netissä eivät pysty toistaiseksi tätä asiaa valaisemaan, kuten vähän veronmaksajana toivoin. Työtä kokoelmien avaamiseksi digitoituna yleisön saavutettavaksi on tehty jo pitkään, mutta tulosta ei voi pitää vielä kovin vakuuttavana. Tietokantoja on useita, jopa yksittäisillä museoilla on omansa. Tietoa löytyy, kun etsijä a) tietää mitä hakee ja b) tietää mistä hakee. Minkä hyvänsä verkkokaupan haku on pääsääntöisesti toimivampi, loogisempi ja antaa tulokset miellyttävämmässä muodossa kuin yksikään kokeilluista museokannoista.
Kulttuuriperintö tietoyhteiskunnassa -strategian (2003) visiona on, että "vuoteen 2010 mennessä keskeinen museoissa, arkistoissa ja kirjastoissa oleva kulttuuriperintö on digitoitu ja aineistot ovat tietoverkkojen kautta kaikkien ulottuvilla". Strategiassa suunnitellaan, että "tulisi kehittää museoiden yhteinen hakujärjestelmä, joka toisi digitaaliset museokokoelmat niin kansalaisten kuin tutkijoiden saataville. Hankkeen tavoitteena on luoda museoille yhteinen hakujärjestelmä, jolla kokoelmia voidaan hakea, selata ja katsella samasta verkko-osoitteesta." Näitä hakujärjestelmiä on nyt olemassa kaksikin, MuseoSuomi ja Suomen Museot Online. Museot Online on vain yksi perinteinen ja museokeskeinen eri kokoelmien yhteinen hakuportaali, kun taas MuseoSuomen perustana on semanttinen web. Se on käyttäjäkeskeinen ja ns. älykäs hakuportaali, joka muistuttaa toimintaidealtaan esim. Amazon.com:ia. MuseoSuomikaan ei ole vielä nykyisessä muodossaan valmis, vaan kehitystyötä tarvitaan. Minun puolestani kaikki muut museoiden tietokantahankkeet voisi jättää vaikka saman tien ja panostaa voimakkaasti MuseoSuomen kehittämiseen koko alan voimin. Näin käyttäjän näkökulmasta ei ainakaan pitäisi tehdä enempää omia hakuportaaleja nettiin.
Nykyiset kokoelmatietokannat on suunniteltu puhtaasti museo- tai ainakin kokoelmalähtöisesti. Käyttäjän tai asiakkaan tarpeita ei ole tietääkseni millään tavalla tutkittu tai edes aina kovin syvällisesti pohdittu. Mikään kokoelmatietokanta ei esimerkiksi ota lähtökohdakseen sitä varsin tavallista tilannetta, että ihminen saa käteensä vanhan esineen ja hän haluaa selvittää, mistä esineestä on kysymys. Kasveja ja hyönteisiä voidaan tunnistaa erilaisten tunnistuskaavioiden avulla. Olisiko mahdollista kehittää vanhojen esineiden tunnistamisapuväline nettiin? Käyttäjä vastaisi esinettä koskeviin kysymyksiin, jotka johdattelisivat kohti esineen määrittelyä: teollisesti vai käsityönä tehty? Vaikuttaako työkalulta vai ruoanlaittovälineeltä? Olisikohan esineellä hakattu vai veistetty jotakin? Joka vaiheessa eri museoiden kokoelmien esinekuvat auttaisivat vastaamisessa, kunnes vastaava esine löytyisi ja sitä kautta tietoa esinetyypistä ja sen käyttötarkoituksesta. Luonnollisesti me nykyajan käyttäjä-asiakkaat haluaisimme myös linkkejä eteenpäin: vuolimen ollessa kyseessä tarjolla voisi olla pieni video vaikkapa tynnyrinteosta, jossa ko. esinettä on käytetty tms. Netin mahdollisuudet ovat suuret, ja museoilla olisi monia mahdollisuuksia tehdä työtään tunnetuksi sen välityksellä. Museoiden käyttöön sopivia sovelluksia on jo olemassa, kun vain ala alkaisi hyödyntää niitä yhteisen päämäärän saavuttamiseksi.
Kansallisaarteemme kuuluvat Kansallismuseon vastuulle, joten siis kokoelmaselaimen antia tutkimaan. Haut sanoilla vuolin, koverrin ja höylä eivät anna mitään tuloksia. Koska olen entinen MV:n kokoelmaselaimen "sisäpiiriläinen", en hätkähdä hakukenttien vieressä tarjolla olevaa "Mikä-ehdon apusanat" -valikoimaa, vaan osaan etsiä H-kirjaimen kohdalta mahdollista höylä-sanaa. Ja sieltähän se löytyykin, häktorin, hältin ja hörsyynin punomakelan perästä. Valitsen höylän ja saan kuin saankin tätä kautta tulokseksi seitsemän höylää, jotka tosin kaikki edustavat saamelaisia esineitä. Yhdestäkään ei satu olemaan kuvaa, jota voisin verrata omaan höylääni/ vuolimeeni. V-kirjaimen kohdalta ei valikosta löydy vuolinta, mutta sen sijaan löytyy pitkä lista saamelaisten esineiden nimien tarkenteita: vuoddjenkeres, vuodduh, vuoidtas-pollu... No, aina ei voi onnistua, siispä eteenpäin.
Museoalan asiasanoituksesta on usein löytynyt apua nimeämisongelmaan, joten seuraavaksi sinne. Viimeinen päivitys Museoviraston sivuilla näyttää olevan vuodelta 2004, eikä silloin vielä ilmeisesti ole tunnettu höylää sen paremmin kuin vuolintakaan. En anna tämän lannistaa, vaan pusken eteenpäin kuin mummo lumessa.
Seuraavaksi on MuseoSuomella tilaisuus näyttää kykynsä. Vaikka ulkoasu on hieman ei-niin-käyttäjäystävällinen, laitan kuitenkin Käsitehaku-kenttään optimistisesti hakusanan vuolin. Ja sieltä se ponnahtaa, etsimäni työkalu tai ainakin jotain sinnepäin. Koska eroa omaan työkaluuni löytyy, voin siis poissulkevalla metodilla päätellä, että työkalustani ei voi käyttää nimitystä jämsi. Tähän tietoon on tyydyttävä.
Uusi Kantapuu-tietokanta olisi myös periaatteessa hyvä lähde, mutta valitettavasti sinne ei ole luetteloitu vuolimia. Höylä-haku sen sijaan tuottaa 93 esinettä kuvineen helposti nähtäväksi. Esineen numeroa klikkaamalla saa esiin tiedot, joista ilokseni löytyy ihan järjellistä tietoa esineen olennaisista piirteistä ja käyttötarkoituksesta. Lisään Kantapuun suosikkeihini, vaikka kuvien päällä onkin häiritsevästi isoilla kirjaimilla teksti Näytekuva.
Pohdin vuolimen ja uurrehöylän käsitteellistä eroa ääneen kotona, mikä kirvoittaa Serranon perhettä katsovalta teini-ikäiseltä kommentin "KVG ja o hiljaa!" Tämän evästyksen saattelemana päätän todellakin katsoa Googlesta ja kappas vain, ensimmäisenä osumana tarjolla on Wikipedian artikkeli vuolimesta. Artikkeli on tosin tynkä ja puutteellinen, mutta tokihan mieltä lämmittää, että joku on viitsinyt vuolimesta sellaisen väsätä. Minulle siitä ei nyt ollut kylläkään apua. Toisella hakutulossivulla on sen sijaan osuma aiemmin MuseoSuomesta löytämääni vuolimeen. Vuolin vilahtaa myös jossakin puun työstämiseen liittyvässä oppimateriaalissa, mutta muuta järkevää ei sillä sanalla löydy.
On siis johtopäätösten aika: Joko olen täysin hakoteillä vuolin-termini kanssa tai sitten olen yliarvioinut sen yleisyyden ja merkityksen puun työstössä. Olipa miten vain, museoiden kokoelmatietokannat netissä eivät pysty toistaiseksi tätä asiaa valaisemaan, kuten vähän veronmaksajana toivoin. Työtä kokoelmien avaamiseksi digitoituna yleisön saavutettavaksi on tehty jo pitkään, mutta tulosta ei voi pitää vielä kovin vakuuttavana. Tietokantoja on useita, jopa yksittäisillä museoilla on omansa. Tietoa löytyy, kun etsijä a) tietää mitä hakee ja b) tietää mistä hakee. Minkä hyvänsä verkkokaupan haku on pääsääntöisesti toimivampi, loogisempi ja antaa tulokset miellyttävämmässä muodossa kuin yksikään kokeilluista museokannoista.
Kulttuuriperintö tietoyhteiskunnassa -strategian (2003) visiona on, että "vuoteen 2010 mennessä keskeinen museoissa, arkistoissa ja kirjastoissa oleva kulttuuriperintö on digitoitu ja aineistot ovat tietoverkkojen kautta kaikkien ulottuvilla". Strategiassa suunnitellaan, että "tulisi kehittää museoiden yhteinen hakujärjestelmä, joka toisi digitaaliset museokokoelmat niin kansalaisten kuin tutkijoiden saataville. Hankkeen tavoitteena on luoda museoille yhteinen hakujärjestelmä, jolla kokoelmia voidaan hakea, selata ja katsella samasta verkko-osoitteesta." Näitä hakujärjestelmiä on nyt olemassa kaksikin, MuseoSuomi ja Suomen Museot Online. Museot Online on vain yksi perinteinen ja museokeskeinen eri kokoelmien yhteinen hakuportaali, kun taas MuseoSuomen perustana on semanttinen web. Se on käyttäjäkeskeinen ja ns. älykäs hakuportaali, joka muistuttaa toimintaidealtaan esim. Amazon.com:ia. MuseoSuomikaan ei ole vielä nykyisessä muodossaan valmis, vaan kehitystyötä tarvitaan. Minun puolestani kaikki muut museoiden tietokantahankkeet voisi jättää vaikka saman tien ja panostaa voimakkaasti MuseoSuomen kehittämiseen koko alan voimin. Näin käyttäjän näkökulmasta ei ainakaan pitäisi tehdä enempää omia hakuportaaleja nettiin.
Nykyiset kokoelmatietokannat on suunniteltu puhtaasti museo- tai ainakin kokoelmalähtöisesti. Käyttäjän tai asiakkaan tarpeita ei ole tietääkseni millään tavalla tutkittu tai edes aina kovin syvällisesti pohdittu. Mikään kokoelmatietokanta ei esimerkiksi ota lähtökohdakseen sitä varsin tavallista tilannetta, että ihminen saa käteensä vanhan esineen ja hän haluaa selvittää, mistä esineestä on kysymys. Kasveja ja hyönteisiä voidaan tunnistaa erilaisten tunnistuskaavioiden avulla. Olisiko mahdollista kehittää vanhojen esineiden tunnistamisapuväline nettiin? Käyttäjä vastaisi esinettä koskeviin kysymyksiin, jotka johdattelisivat kohti esineen määrittelyä: teollisesti vai käsityönä tehty? Vaikuttaako työkalulta vai ruoanlaittovälineeltä? Olisikohan esineellä hakattu vai veistetty jotakin? Joka vaiheessa eri museoiden kokoelmien esinekuvat auttaisivat vastaamisessa, kunnes vastaava esine löytyisi ja sitä kautta tietoa esinetyypistä ja sen käyttötarkoituksesta. Luonnollisesti me nykyajan käyttäjä-asiakkaat haluaisimme myös linkkejä eteenpäin: vuolimen ollessa kyseessä tarjolla voisi olla pieni video vaikkapa tynnyrinteosta, jossa ko. esinettä on käytetty tms. Netin mahdollisuudet ovat suuret, ja museoilla olisi monia mahdollisuuksia tehdä työtään tunnetuksi sen välityksellä. Museoiden käyttöön sopivia sovelluksia on jo olemassa, kun vain ala alkaisi hyödyntää niitä yhteisen päämäärän saavuttamiseksi.
posted by Nina Pakaste at 3:21 AM
3 comments
