Tallennusvastuun jakaminen museoiden kesken 2.0
Museoliiton 14.-15.5.08 järjestämässä kokoelmahallinnan ajankohtaisseminaarissa nostettiin esille jälleen kysymys siitä, tulisiko tallennusvastuuta jakaa museoiden kesken. Aihe on ajankohtainen ja tärkeä, sillä museoihin kertyvä esineistö on erityisesti ns. yleismuseoiden kohdalla hyvin samankaltaista.
Tallennusvastuun jakokysymyksellä on kuitenkin oma historiallinen painolastinsa. Vuonna 1987 Museoviraston johdolla laadittiin museoille tallennusvastuun jako, jonka esikuvana oli Ruotsin Samdok. Osa museoista ilmeisesti ryhtyi noudattamaan jakoa ja osa ei. Jako herätti alalla ilmeisen ristiriitaisia tunteita, jotka tulivat moneen kertaan esiin seminaaripäivinä. Museoissa koettiin, että jako oli "ylhäältä annettu", kun taas museovirastolaisten mielestä se suunniteltiin yhdessä alan edustajien kanssa.
Asia painui tai painettiin kaikessa hiljaisuudessa unholaan, eikä se saanut juuri vastakaikua muutamia yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta. Nyt, kun säilytystilojen seinät ja katto ovat jo monin paikoin tulleet varsin konkreettisestikin vastaan, on hyvä aika ottaa asia uuteen tarkasteluun. Samassa yhteydessä on luontevaa puhua myös kokoelmien arvoluokituksesta ja esineiden poistamisesta kokoelmista.
Seminaarin osanottajat jaettiin työryhmiin, joissa pohdittiin mm. onko vastuunjakoa ylipäätään syytä lähteä toteuttamaan, millä tavoin se voitaisiin tehdä ja miten asiassa pitäisi edetä. Työryhmät peräänkuuluttivat hanketta koordinoimaan Museoliittoa tai Kansallismuseota. Kansallismuseo ottikin sitten vetovastuun asiassa ja tutkija Risto Hakomäki valtuutettiin viemään asiaa eteenpäin. Aluksi on tarkoitus tehdä kaikkien museoiden kokoelmatallennukseen liittyvä kartoitus, jonka pohjalta suunnitelmia aletaan tehdä. Osallistujat pitivät tärkeänä tiedotusta ja sen tehostamista menestyksekkään tallennusvastuujaon luomisessa. Tärkeää on myös, että jatkotoimet suunnitellaan museoalan kanssa yhdessä ja mahdollisimman läpinäkyvästi.
Huhtikuussa 2009 on tarkoitus pitää alan yhteinen seminaari tallennusvastuun jakamisen etenemisestä ja suunnitelmista.
Tallennusvastuun jakokysymyksellä on kuitenkin oma historiallinen painolastinsa. Vuonna 1987 Museoviraston johdolla laadittiin museoille tallennusvastuun jako, jonka esikuvana oli Ruotsin Samdok. Osa museoista ilmeisesti ryhtyi noudattamaan jakoa ja osa ei. Jako herätti alalla ilmeisen ristiriitaisia tunteita, jotka tulivat moneen kertaan esiin seminaaripäivinä. Museoissa koettiin, että jako oli "ylhäältä annettu", kun taas museovirastolaisten mielestä se suunniteltiin yhdessä alan edustajien kanssa.
Asia painui tai painettiin kaikessa hiljaisuudessa unholaan, eikä se saanut juuri vastakaikua muutamia yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta. Nyt, kun säilytystilojen seinät ja katto ovat jo monin paikoin tulleet varsin konkreettisestikin vastaan, on hyvä aika ottaa asia uuteen tarkasteluun. Samassa yhteydessä on luontevaa puhua myös kokoelmien arvoluokituksesta ja esineiden poistamisesta kokoelmista.
Seminaarin osanottajat jaettiin työryhmiin, joissa pohdittiin mm. onko vastuunjakoa ylipäätään syytä lähteä toteuttamaan, millä tavoin se voitaisiin tehdä ja miten asiassa pitäisi edetä. Työryhmät peräänkuuluttivat hanketta koordinoimaan Museoliittoa tai Kansallismuseota. Kansallismuseo ottikin sitten vetovastuun asiassa ja tutkija Risto Hakomäki valtuutettiin viemään asiaa eteenpäin. Aluksi on tarkoitus tehdä kaikkien museoiden kokoelmatallennukseen liittyvä kartoitus, jonka pohjalta suunnitelmia aletaan tehdä. Osallistujat pitivät tärkeänä tiedotusta ja sen tehostamista menestyksekkään tallennusvastuujaon luomisessa. Tärkeää on myös, että jatkotoimet suunnitellaan museoalan kanssa yhdessä ja mahdollisimman läpinäkyvästi.
Huhtikuussa 2009 on tarkoitus pitää alan yhteinen seminaari tallennusvastuun jakamisen etenemisestä ja suunnitelmista.