Esinetutkimuksesta kokoelmatutkimukseen

Museoblogi ihmettelee jälleen ääneen vanhan leipälajinsa eli kokoelmatyön äärellä. Viimeisen kymmenen vuoden ajan ajoittain paljonkin kokoelmien tietoja erilaisiin tietokantoihin sulloneena on useinkin tullut ihmetelleeksi, miksi kokoelmatyötä tehdään edelleen sellaisen esinetutkimuksen lähtökohdista, jota ei ole harjoitettu sitten 1970- ja 80-luvun? Museoiden luettelointiohjelmatkin on suunniteltu niinikään palvelemaan tutkimusta, jota ei tehdä (poikkeuksena tosin Valokuvataiteen museon suojissa syntynyt Sipi). Sinänsä hassua - joskin myös turhauttavaa - että museokokoelmien digitoinnin tärkeyttä perustellaan paitsi yleisön, myös tutkijoiden pääsyllä kokoelmien äärelle. Aina välillä joku sentään huomaa kysyä, että missähän ne tutkijat ovat?

Aivan! Käytössä olevilla luettelointiohjelmilla ei ole paljoa annettavaa sellaiselle esineisiin ja esinekokoelmiin perustuvalle ja kohdistuvalle tutkimukselle, joka tänä päivänä olisi tarkoituksenmukaista. Tällä hetkellä ei tehdäkään esinetutkimusta, vaan jatkuvasti enemmän kokoelmatutkimusta. Halutaan tietää, miten kokoelmat ovat syntyneet, jotta nähtäisiin, miten museot ovat syntyneet ja miten museot ja museaalinen professio on muuttunut ajassa. Halutaan siis ymmärtää kokoelmia ja museoita. Yksittäisellä esineellä ei tällaisessa tarkastelussa luonnollisestikaan ole sellaista painoarvoa, joka taas on ollut korostuneesti esillä museoiden luettelointi- ja digitointityössä. Suurten esinemäärien ja kokonaisten kokoelmien tutkimukselle taas luettelointiohjelmilla ei ole paljoa annettavaa. Tämä johtuu toisaalta siitä, että kokoelmatutkimuksen kannalta kiinnostavia kysymyksiä ei joko ole luetteloinnin yhteydessä kysytty tai ne on tietokantoihin luetteloinnin yhteydessä hukkuneet jonnekin bittisyövereihin jokaisen luetteloijan toteuttaessa omia informaatikon käytäntöjään ja näkemyksiään.

Kokoelmatutkimuksen nousu elää toistaiseksi lähinnä ilmaan heitettyinä gradujen aiheina ja tekeillä olevina töinä. Jonakin päivänä nämä graduntekijät saattavat kuitenkin olla juuri sinun museosi ovella. Miten hyvin tutkijoiden saavutettavissa kokoelmat silloin ovat? Ettei vain olisi niin, että hakuja tietokannasta pystyy tekemään ainoastaan henkilökunta? Se kun ainoana on perillä niistä monimuotoisista käytännöistä, joiden mukaan aineisto on tietokantoihin järjestetty. Nämä graduntekijät ovat sentään sukupolvea, joka kaivaa netistä esiin mitä tahansa, mutta museoammattilaisen logiikasta eivät hekään onnistu selkoa saamaan!