Johtaja vaihtuu Tekniikan museossa

Tekniikan museon tuore johtaja Kaisa Vähähyyppä siirtyy ilmeisesti uusien haasteiden pariin, sillä hänen paikkansa julistettiin haettavaksi hiljattain. Vähähyyppä aloitti tehtävässään vuoden 2006 alussa, jolloin hän lehtihaastattelussa mainitsi odottavansa innolla pääsevänsä mm. järjestämään esinevarastoja. Tässä kohtaa kokoelmatyöskentelyn konkarit kohottivat kulmakarvojaan: liekö varastot tulleet nyt kuntoon vai loppuiko motivaatio kenties toivottoman urakan edessä?

Vakavasti puhuen olisi kiinnostavaa kuulla, miksi Vähähyyppä jättää tehtävänsä näin pian. Eikö museoala vastannut odotuksia tai tarjonnut riittävästi haasteita? Museoalan ulkopuolelta tulleella Vähähyypällä olisi varmasti hyviä näkemyksiä ja ehkä kritiikkiäkin, josta koko ala saisi parhaimmillaan miettimisen aihetta. Huomio Museo-lehden toimitus! Olisiko tässä jäähyväishaastattelun paikka?

Vähähyyppä oli viimeinen ennen vuoden 2006 museolain uudistusta valituksi tullut museonjohtaja, joten museoasetuksen johtajalta nykyisin edellyttämät museologian perusopinnot tai alan työkokemus eivät koskeneet häntä. Jos valinta tehtäisiin nyt, jouduttaisiin keskelle hankalaa määrittelytyötä: voitaisiinko Vähähyypän työskentely Heurekassa tulkita museoalan työkokemukseksi? ICOM:n mukaanhan tiedekeskukset rinnastetaan museoihin, mutta käytännössä niiden toiminta on kovin erilaista museoihin nähden.

Museoalan työkokemus lienee käytännössä yhtä väljä ja lavea termi kuin museo nimityksenäkin, eikä kumpaakaan ole lainsäätäjän toimesta pyritty rajaamaan. Hyvä näin. Tästä saattaa kuitenkin aiheutua kiinnostavia määrittelytehtäviä tulevaisuudessa, kun erilaiset museoinstituution ulkopuoliset toimijat ja rönsyt lisääntyvät. Museoalan ymmärtäminen ICOM:n mukaisesti laveaksi yleiskäsitteeksi takaa jatkossa sen, että tie museoammatillisiin tehtäviin on auki suurelle joukolle kulttuurialan toimijoita niin museoissa kuin niiden ympärilläkin.