Tuesday, September 27, 2005

Museoviraston kuva-arkiston ahdinkoa

Heasrin sivuilla on käyty syksyn mittaan keskustelua siitä, kuinka kuva-arkistojen perimät korkeat maksut vaikeuttavat tietokirjojen julkaisemista. Päivän lehdessä Museoviraston kuva-arkiston yli-intendentti Sirkku Dölle perusteli viraston linjauksia. Korkeita hintoja hän perusteli mm. sillä, ettei virasto voi julkista rahoitusta saavana tahona polkea kuvapalveluiden hintoja. Tämä on yksi näkökulma. Toinen on, että julkisen rahoituksen vastineena palvelut voisivat olla edullisempia, jotta useammat voisivat niitä käyttää. Museovirasto katsoo lisäksi hinnoittelupolittiikkansa "säästävän kuvia kulumiselta", siis siltä, että sama kuva ei toistu liian useassa julkaisussa. Voidaan kuitenkin hyvällä syyllä kysyä, onko tämä todellakin Museoviraston kuva-arkiston tehtävä tai edes ilmaisuvapauden näkökulmasta sallittuakaan!

Dölle toi kirjoituksessaan myös esiin huolensa kuva-arkiston henkilökunnan jaksamisesta ja kokoelmien kulumisesta kaiken kiireen keskellä ja väläytti ajatuksen arkiston sulkemisesta määräajaksi jotta voitaisiin keskittyä pelkkään digitointiin. Tällaiset toimenpiteet lienevät kuitenkin turhia niin kauan kuin kokoelmia kartutetaan holtittomasti ilman minkäänlaista suunnitelmaa, linjausta ja seulontaa. Kaikki mitä ovesta tulee sisään, otetaan ilman muuta kokoelmiin ja luetteloidaan. Tai siis jätetään odottamaan luettelointia, sillä kartuntamäärä ylittää monikertaisesti sen, mitä nykyisellä henkilötyövuosimäärällä voidaan luetteloida. Omat ongelmansa aiheutuu siitä, että luettelointiin kehitetty Kuva-Musketti ei lainkaan sovellu suurten kuvamäärien luetteloimiseen.

Museoviraston kuva-arkistoissa riittää siis toistaiseksi vilskettä. Uusi tekijänoikeuslaki ei sekään suuresti vaikuta vanhojen valokuvien suosioon, sillä niiden suoja-ajat ovat jo kuluneet umpeen. Uudemman aineiston kanssa tilanne onkin toinen, kun oikeuksista saadaan vääntää kättä nähtävästi Kuvaston ja Finnfoton kanssa. Museoblogi jää kiinnostuneena odottamaan millaisia summia nämä alkavat periä kuvien julkaisemisesta ja miten se vaikuttaa niin Museoviraston kuin muidenkin museoiden kuva-arkiston hintoihin.

5 Comments:

Blogger ruusu said...

Hyvä Nina!

Aivan sattumalta verkossa liikkuessani
tuli Helsingin Sanomissa julkaistuun vastineeseeni silmiini tämä kommenttisi.

Et oikein tunne nykyisen kuvahinnoittelun periaatteita! Laki, asetus ja elinkeinoelämä säätelevät
toimintaa. Helsingin yliopiston kirjastolla, Kansallisarkistolla, Valtion taidemuseolla, Suomen valokuvataiteen museolla, Helsingin
kaupunginmuseolla ja Suomen elokuva-arkistolla - muutamia mainitakseni - hintataso on lähellä
toisiaan. Museoviraston hinnat ovat
joukon alhaisimmat useimmissa kohtaa.
Laki, asetus ja elinkeinopolitiikka
määrittelevät rajat. Jo 1970-luvulla
valokuvaajat sättivät ensimmäisen
kerran hinnoitteluamme, silloin oli
syytäkin. Nyt ei juuri voi sanoa, että veisimme leivän heidän suustaan. Yksityisten kuvatoimistojen hintojen alle menemme kirkkaasti, mutta niillä
pääpaino on päivänkohtaisissa kuvissa. Niiden kohdalla emme kilpaile keskenämme. Tosin on
kyllä vanhojakin kuvatoimistoja,joilla on omistamamme
kaltaista materiaalia - ja ovat räksyttäneet hintatasostamme.

On vanha kauppatapa rajoittaa käyttöä hinnalla - korkea hinta saattaa myös lisätä arvostusta.
Sitä paitsi kuvat kuluvat myös ihan fyysisesti - kyse ei ollut pelkästään sisällön "inflaatiosta".

On tysin asiatonta, roskapuhetta, kirjoittaa, että Museoviraston kuva-arkistolla ei ole kokoelmapolitiikkaa. Mihin tämä käsityksesi perustuu? Et ole tainnut
lukea yhtään toimintasuunnitelmaa tai vuosikertomusta!
Museoviraston kuva-arkistolla on aina ollut kokoelmien kartuttamisessa linja. Oman urani aikana jo 1970-luvulla tehtiin monitasoinen peruskartoitus aineistoon. Sen jälkeen on tiiviisti seurattu kartuntaa, oman ajan elämää ja otettu selvää erilaisista olemassa olevista aineistoista. Joka vuosi laaditaan kokoelmasuunnitelma edessä olevaksi vuodeksi ja toinen ns. pitkän tähtäimen ohjelmaksi.

Tarjottuja aineistoja ohjataan myös muualle, jos niiden pääkäyttö on aineiston muodostumisalueella.

Varsinkin valokuvien kohdalla joutuu
pakosta tekemisiin suurten kokoelmien kanssa. Valokuvaajien kokoelmat saattavat olla todella suuria. Toisinaan ne ovat hyvin järjestettyjä, ne voi ottaa heti käyttöön muodostajan itsensä luoman
järjestelmän avulla. Toiset on järjestettävä aivan alusta. Mainitsen esimerkkinä suurista valokuvaaja Pekka Kyytisen (n. 45.000 kuvaa ja negatiivia), valokuvaaja Matti Poutvaara (n. 45 000 negatiivia, Carl Roosin (n. 40 000 negatiivia), KuvaSiskojen (n.
200 000 negatiivia) ja Salme Simanaisen (n. 60 000 negatiivia)
kokoelmat.

Kun otimme vastaan siirtona Suomen
valokuvataiteen museosta Roosin
kokoelman, laskimme sen kuvakohtaisen luetteloinnin vievän
8 vuotta. Sitä työtä tuskin koskaan tehdään, vaan kokoelmaa tullaan käyttämään muodostajan luoman
hakemiston perusteella.

Musketissa on puutteensa, joita olemme pyytäneet lukuisat kerrat
poistamaan. Kuvamusketin hankintaeräpuoli toimii meillä erittäin hyvin suurten aineistojen
käyttöä nopettavana työkaluna.
Muskettiin luetteloinnissa pätee sama kuin muussakin työssä: Jos voit
tehdä yhtä mittaa pitkiä jaksoja
luettelointia, työ käy joutuisasti.
Tämä on ihan käytännössä todeksi todettu.

Terveisin

Sirkku Dölle
Museoviraston kuva-arkisto

3:08 PM  
Blogger Nina Puurunen said...

Kiitos kommentistasi, kukaan muu ei olekaan vielä rohjennut ilmaista mielipidettään tällä palstalla.

Käsitykseni Museoviraston kuva-arkiston kokoelmien hallitsemattomasta kasvusta perustuu toisaalta omaan työkokemukseeni ko. arkistossa ja toisaalta asiaa paremmin tuntevien käsityksiin.

Kokoelmapolitiikkaa ei voi pitää kovin onnistuneena, jos sen avulla kartuntaa ei saada sovitettua käytössä oleviin luettelointiresursseihin. Joissakin tapauksissa saattaa olla perusteltua ottaa vastaan suuriakin eriä aineistoa, jota ei ehditä käydä läpi. Oman kokemukseni mukaan vastaanotetun aineiston arvo ja merkittävyys olivat kuitenkin usein varsin kyseenalaisia.

12:22 AM  
Anonymous Anonymous said...

lupaavasti

9:37 PM  
Blogger Kari Laihia said...

Kukaan yksityishenkilö ei voi käyttää museokuvia blokeissaan tai WWw sivustoillaan niiden korkean hinnan ja käyttöoikeuksien takia. Kyllä tähänkin voisi tuoda jostain järkeä.Jos kuvan hinta olisi n.1e luokkaa niin voisin ajatella sen käyttöä.Olenhan maksanut Museoiden perustamisen ja ylläpidon verovaroin.Kari Laihia

1:27 AM  
Blogger Kari Laihia said...

Kukaan yksityishenkilö ei voi käyttää museokuvia blokeissaan tai WWw sivustoillaan niiden korkean hinnan ja käyttöoikeuksien takia. Kyllä tähänkin voisi tuoda jostain järkeä.Jos kuvan hinta olisi n.1e luokkaa niin voisin ajatella sen käyttöä.Olenhan maksanut Museoiden perustamisen ja ylläpidon verovaroin.Kari Laihia

1:28 AM  

Post a Comment

<< Home