Museo 2000 -remix

Museovirastolle etsitään (taas) uusia tiloja, sillä Nervanderinkadun rakennus on jo kovin huonkuntoinen ja mm. arkeologiset kokoelmat ovat siellä vaarassa (HS 25.8.05). Myös viraston hajallaan sijaitsevat toiminnot haluttaisiin yhdistää saman katon alle. Aikaisempi suunnitelma "Nerviksen" rakennuksen peruskorjaamisesta ja lisärakentamisesta on ilmeisesti lopullisesti haudattu, ja uusia toimitiloja on kaavailtu viime vaiheessa Ruoholahteen ja Arabiaan. Vaaka lienee kallistumassa Arabian puolelle, jossa käytettävissä olisi suojeltu Myllytalo. Suojeltuun taloon sijoittuminen paitsi sopisi viraston imagoon, toimisi myös esimerkkinä muille suojeltuihin rakennuksiin sijoittuville yrityksille. Ruoholahden virtaviivainen ja dynaaminen ympäristö taas saattaisi olla virastolle henkisesti aivan liian haastava.

Museoviraston toimintojen yhdistämisdiskurssissa sivuutetaan hauskasti se varsin yleisisesti tunnustettu seikka, että virasto nykyisellään on varsin massiivinen ja antikvaarinen, kankeasti ohjattava jäänne, jonka rakennetta tulisi pikemminkin pilkkoa pienemmäksi ja toimivammaksi kuin vahvistaa yhteisellä "linnakkeella". Mm. muutaman vuoden takainen Museo 2000 -museopoliittinen ohjelma ehdotti viraston joidenkin toimintojen (esim. kulttuuriympäristö) hajauttamista ja joidenkin osien (esim. Kansallismuseon) erottamista itsenäisiksi yksiköikseen. Virasto onnistui kuitenkin torpedoimaan lähes kaikki uudistukset, vain Kansallismuseon johtajan asemaa hieman itsenäistettiin ja lisäksi tehtiin pieniä viilauksia organisaatiossa.

Erityisesti Kansallismuseon asema ja tilanne surettaa tässä viraston muuttohankkeessa. Nykyinen tilanne on se, että itse museorakennuksessa sijaitsee näyttely- ja opetusyksikkö, kun taas kokoelma- ja tutkimusyksikkö sijaitsee fyysisesti Nerviksellä. Tämä korttelin mittainen etäisyys on kuitenkin riittänyt siihen, että nämä museon kaksi yksikköä ovat eriytyneet toisistaan valovuosien päähän henkisesti. Nervisläiset eivät tunne itseään kansallismuseolaisiksi ja toisaalta museolaiset eivät pidä heitä sellaisina. Yhteistyötä näyttelyiden ym. kanssa on rajoitetusti ja lähinnä muodon vuoksi, ja esim. tämän rajan ylittävää työtoveruutta ei lainkaan erityisesti nuorempien työntekijöiden kesken. Me-henki ei voisi olla kauempana. Tämä luonnollisesti näkyy näyttelyjen sisällössä. Jos jo korttelin mittainen etäisyys riittää heikentämään museon toiminnan eri leirien väliseksi kyräilyksi, niin on vaikea kuvitella millä tavalla asiaa parantaisi se, että itse museo sijaitsisi Töölössä, osa henkilökunnasta Arabiassa ja kokoelmat Orimattilassa.