Skandaalinkäryinen juhannus

Museoblogin juhannusaaton aamukahvit olivat mennä väärään kurkkuun, kun Hesarin kulttuurisivuilta löytyi varsin suorapuheinen juttu otsikolla Seurasaari uinuu, Skansen houkuttelee. Jutussa pohdittiin Seurasaaren edellytyksiä kehittyä Skansenia muistuttavaksi historia- ja elämyskeskukseksi sekä hahmoteltiin tällaisen kehityksen esteenä olevia tekijöitä. Seurasaaren entisiltä työntekijöiltä oli saatu monenlaisia ideoita saaren kehittämiseksi, mutta nykyiset työntekijät oli jutun perusteella käyty pelottelemassa hiljaisiksi. Kansallismuseon henkilöstöpolitiikka oli muutenkin jutussa esillä vähemmän mairittelevalla tavalla.

Artikkelista kävi ilmi, että Seurasaaren "uinuvaa" tilaa perusteltiin Kansallismuseon johdossa sillä, että se on eräänlainen ulkomuseomuseo. Muistomerkki niiltä ajoilta, kun ulkomuseot olivat uusinta uutta. Se, että siitä on nykyisellä panostuksella (1 vakituinen työntekijä) muodostumassa museomuseo, on tietysti jossain määrin museologisesti kiinnostava prosessi. Mutta järkevää se tuskin on, eikä asiakkaista varmasti toivottavaakaan.

Seurasaaren kehittämiseen voi halutessaan osallistua Hesarin verkkosivuilla. Tähän mennessä keskusteluissa on mm. esitetty ideoita elämyksellisyyden lisäämiseksi (lisää käsityöläisiä, pajoja ja kojuja, leikkipaikkoja, puutarhamaisuutta, liikenneyhteyksiä (vesitse) sekä yleisiä saunoja). Jotkut olivat heittämässä Museovirastoa ulos Seurasaaresta ja tuomassa tilalle markkinointiin ja tiedotukseen erikoistuneita yksityisiä yrityksiä. Jotkut taas pitivät realistisesti Seurasaaren vertaamista Skanseniin epäoikeudenmukaisena. Kaikki eivät myöskään toivo lisää turisteja, vaan haluavat rauhoittaa Seurasaaren helsinkiläisten virkistysalueeksi.

Hesarin jutussa silmiinpistävää oli Seurasaaren henkilökunnan - sen entisen- turhautuneisuus siihen, että heidän ideoitaan ei noteerattu. Tämä on valitettavan yleistä museoalalla. Museoalalle ei hakeuduta töihin suurten seteleiden toivossa, vaan ala houkuttelee pikemminkin kiinnostavuudellaan ja palkitsee sisällöllään. On suurta tuhlausta jättää käyttämättä kaikki se into ja tarmo, jota opiskelijoissa ja erityisesti nuoremmassa henkilökunnassa olisi ammennettavissa suoraan museon käyttöön ilman mitään lisäkustannuksia. Tämä joukko kun olisi valmis tekemään töitä kelloon katsomatta ihan vain tekemisen ja itsensä toteuttamisen ilosta. Työn tekemisen ilon voi helposti pilata huonolla johtamisella ja opettamalla tulokkaat "talon tavoille", kuten usein käy.

Kansallismuseon linja on ollut se, että se ei vastaa tämän kaltaisiin kirjoituksiin. Tämä linja pitänee nytkin. Ja niin kauan kuin rahoittaja (Opetusministeriö) on tyytyväinen museon toimintaan ja pätkäyttää saman rahan museon tilille joka vuosi, niin tarvitseeko sitä niin yleisöä tai henkilökuntaa kuunnellakaan? Museoblogi yhtyy nimimerkki Saken ajatukseen Hesarin Seurasaari-keskustelussa: "Hyvät museot ovat paljon muuta kuin hatarasti itseohjaavia, joskus aikaa sitten minimiresursseilla pystyyn laitettuja staattisia rakennelmia." Pätee museoon kuin museoon.