Kunnianhimoista työsarkaa

Valtakunnalliseksi erikoismuseoksi havitteleva Suomen maatalousmuseo Sarka vietti virallisia avajaisiaan eilen, vaikka yleisö onkin päässyt tutustumaan uuteen museoon ja kesäkuun alusta lähtien. Kävin museossa kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna, jolloin näyttely oli kutakuinkin pystyssä, mutta tekstit puuttuivat lähes tyystin. Normaalien museaalisten perustehtäviensä ohella Sarka haluaa toimia elämyskeskuksena sekä "välittää maatalouteen liittyviä perinteitä ja tapoja sekä toimia maataloushistorian tietopankkina. Se pyrkii menneisyyteen painottuvasta toiminnastaan huolimatta myös sillaksi tulevaisuuteen." Tavoitteet ovat modernilla tavalla kunnianhimoiset. Positiivista on myös pyrkimys kurkottaa perinteisen museokäsityksen ulkopuolelle, vaikka elämyskeskuksessa on luonnollisesti omat riskinsä museoon yhdistettynä.

Enennmän kuin maataloutta sinänsä, museo esittelee maaseutua ja siellä elämistä. Suomalainen elämänmuoto ennen teollistumista oli pitkälti agraari eli suurin osa väestöstä asui ja sai toimeentulonsa maaseudulta. Sarka pyrkii näyttelyssä nostamaan esiin suomalaisen yhteiskunnan agraarit juuret kuitenkaan liiaksi talonpoikaisuuden ihannetta korostamatta.

Museoiden näyttelythän ovat valintoja ja tulkintoja ja ne edustavat toisaalta tekijöidensä (museoammattilaisten) kuin myös rahoittajiensa (MMM, MTK jne.) näkemyksiä siitä millainen maaseudun menneisyys on ollut ja mikä on tilanne tänään. Maaseutu on Sarassa esitetty positiivisena, elinvoimaisena toimintaympäristönä ikään kuin vastavetona niille yleisille yhteiskunnassa vallitseville käsityksille, joiden mukaan maatalous on kuihtuva elinkeino ja maaseutuisuus katoava elämänmuoto. Näyttelyssä on hieman vakuuttelun makua, joskaan vaikeuksia ei ole sivuutettukaan. Nämä asiat asettunevat mittasuhteisiin näyttelytekstien myötä.

Näyttelyntekijän näkökulmasta näyttelyn rajaus on aina ongelmallista. Aiheita on paljon eikä yhtäkään haluaisi jättää kertomatta. Näyttelyillä on taipumus jäädä usein perustason aineiston ja näkökulmien esittelyksi, ilman yleisemmän tason synteesiä tai ilmiön liittämistä laajempaan kontekstiin. Tästä näkökulmasta Saran näyttelyssä olisi voinut kertoa myös siitä, millä tavalla talonpoikaisuuden eetos on suomalaisen yhteiskunnan kehitykseen vaikuttanut ennen, nyt ja tulevaisuudessa.