Mediamuseo Rupriikki - oman aikansa kaivattu lapsi

Kulttuurihistorialliset museot ovat oman aikansa lapsia ja heijastelevat perustamisaikansa asenteita ja arvomaailmaa, totesi Solveig Sjöberg-Pietarinen väitöskirjassaan Museer ger mening. Kunnioitus perustamisajankohdan museokäsitystä kohtaan on suomalaisissa museoissa varsin hallitseva, ja mm. tästä syystä museot ovat muuttuneet ajassa vain vähän.

Koska "vanhat" museot eivät ole kovin helposti tarttuneet "uusiin" aiheisiin, onkin ajankohtaiseen tai tärkeään aiheeseen pureutuvan museon tai näyttelyn syntyminen aina ilahduttavaa. Mediakasvatus on tänä päivänä aivan erityisen tärkeää, ja niinpä upouusi Rupriikki tulee tarpeeseen. Museossa on esillä viestintävälineiden historiaa ja nykypäivää. Paikallisuuskin on huomioitu, sanomalehdistä erityisesti tamperelainen Aamulehti on näkyvästi edustettuna. Puhelinliikenteen historia on osa suomalaista menestystarinaa, joten kännyköistä oli koottu suppea typologinen sarja sisältäen mm. pakollisen Mobira Citymanin. (Sivumennen sanottuna itseään kunnioittavat museot ovat tähän asti välttäneet typologisia sarjoja, mutta nyt ne ovat palaamassa näyttelyihin päivitettyinä versioina juuri teknisten laitteiden esittelyssä. Aika näyttää, vaikuttaako tämä myös uuden esinetutkimusbuumin syntymiseen...)

Televisio on muuttanut suomalaistenkin elämää ja ajankäyttöä sitten 1950-luvun melkoisesti internetistä puhumattakaan. Kaikkia näitä ja paljon muutakin käsitellään Rupriikin näyttelyssä. Mutta jotakin jäin silti vielä kaipaamaan, nimittäin jonkinlaista avausta medialukutaidon suuntaan. Kuvan tulkintaa ja mainosten viestejä, kaikkea sellaista pintaa syvemmälle ulottuvaa analyysia siitä mitä ympäristössämme päivittäin lopultakin näemme. Toivottavasti tällaisia aihepiirejä otetaan käsiteltäväksi museon vaihtuvissa näyttelyissä! Museo saa epäilemättä hyvän vastaanoton erityisesti koulujen keskuudessa, jotka voivat hyödyntää sen tarjoamia mahdollisuuksia opetussuunnitelmiinkin sisältyvässä mediakasvatuksessa.